Private chef - life's little luxuries.

Näistä raaka-aineista oma kokkimme aka kotiapulaisemme T kokkaa meille tänä iltana ruokaa eli Filipino prawn curry with pineapple. Joskus sitä täytyy vaan todeta, että elämä on ihanaa ja ei tarvitse itse nähdä vaivaa herkullisen illallisen eteen. Nytkin me ollaan miehen kanssa vaan juteltu ja hengailtu, kun T valvoo ipanoita. Paras hetki lauantai-illassa! 

Vaikka tämä meidän elämä saattaa näyttää hetkittäin hieman liian "helpolta" niin viime yö oli todella syvältä ja olo aamulla oli kuin pahimmassa krapulassa ikinä. Ensiksi heräsi Isoveli valittamaan korvaansa (keskeytti meidän juuri aloittaman romanttisen komedian) ja siirryimme toimimaan lääkintähenkilökuntana sekä lohdutusjoukkoina itkevälle pojalle. Sen jälkeen, kun olimme luovuttaneet elokuvan suhteen ja päättäneet mennä nukkumaan niin Pikkusisko itkeskeli sängyssä... oksennuksen seassa. Siinä sujuikin sitten seuraavat pari tuntia lakanoita vaihdellessa ja lapsen tukkaa pestessä järkyttävän karjunnan siivittämänä. Tietenkin Minisisko heräsi kaikkeen älämölöön ja häntäkin piti siinä sitten lohduttaa. Aamulla herätys tuli 5.30, kun Isoveli päätti aloittaa aamun. Hieman meni aamupäivä plörinäksi, kun me olimme kuin kaksi zombieta. Lapset tietenkin olivat taas ihan täysillä kaikessa mukana. Aamupäivän kruunasi se, että Pikkusisko löi päänsä sohvapöytään ja oksensi. Epäilimme tietenkin heti aivotärähdystä ja soitimme dottoressalle konsultaatiota. Saimme ohjeet seurata potilasta tunnin ja jos on jotain muutoksia niin sitten sairaalaan. Noh onneksi kaikki oli hyvin ja Pikkusisko oli reipas oma itsensä koko loppupäivän...

Nyt taidan nauttia edes hetken meidän hemmotellusta elämästä ja otan rennon asennon sohvalla...